Onnellinen (2008)
1. Lähdetään
2. Ilman Sua
3. Onnellinen
4. Seitsemän
5. Kuinka on nyt
6. Kyyn*eleet
7. Koskaan älä sydäntäsi
8. Sä oot mun
9. En tahdo menettää sinua
10. Naurava Jumala
11. Eessä silmien
12. Liikaa
|
|
|
Lyriikat
LÄHDETÄÄN
Läpi seinien koiran ääni kantaa
Tai ikkunasta joka on raollaan
Tänä yönä nukuttu ei lähes lainkaan
Vaan parannettiin puoli maailmaa
Jos joskus voi tuntee
Se on nyt ainakin
LÄHDETÄÄN HENGITTÄÄN ELÄMÄÄ
POIS KIVIKADUILTA
PAIKKAAN NIMELTÄ UNOHDA
LÄHDETÄÄN HENGITTÄÄN ELÄMÄÄ
SEN KUTSUN KUULETKO
SE ON MEIDÄN AURINKO
Paljon sanoit, paljon ehkä tarvitsinkin
Enemmän kuin ehkä itse tiesitkään
Nyt on tyhjä pöytä vaikka naarmuinenkin
Ja meidän elämä valmis elämään
Jos joskus voi alkaa
Se on nyt ainakin
Vain se mitä
ilman ei voi
hengittää
- on tärkeää
ILMAN SUA
Tiedän että sinun täytyy mennä
Lähteä ja jättää kaikki tämä taa
Mihin menet sinne en voi tulla
Jää vain kaipaus joka musertaa
ILMAN SUA EI MITÄÄN JÄLKEEN JÄÄ
EN PYSTY EDES HENGITTÄMÄÄN
JOS SINUA EI OO
EI MITÄÄN ELÄMÄÄ
EI PAIKKAA PÄÄLLÄ MAAILMAN
VOI OLLA ILMAN SUA
Pahat kielet puhuvat meitä vastaan
Eivät ne usko mitä yritän selittää
Vaikka kaikki sanani jatkuvasti tuhlaan
Eivät he voi kaipaustani ymmärtää
ONNELLINEN
Mies myöhästymistään suudelmalla hyvittää
Kadun yli lastaan äiti kiirehtiä yrittää
Valomeri alla taivaan tummuvan
Kohtauspaikka on tarinan miljoonan
JOKAINEN KAI ONNEN YRITTÄÄ
LÖYTÄÄ TAI SÄILYTTÄÄ
JOKAISELLA OMA UNELMA
ON ONNESTA
VAIKKA KYLMÄT TUULET PUHALTAA
TAKERRUN KOVEMPAA
KIINNI SIITÄ MIKSI KUITENKIN
OON ONNELLINEN
Liikennevirta kaupungin haavoista
Yön tullen kuolee pimeän mukana
Kerjäläinen nousee kadun kulmalta
Palatakseen huomenna uudestaan
Ja kun taas toinen toistaan
Päivät selättää
Voi tähtien loistoo
Hetkeks jäädä ihmettelemään
SEITSEMÄN
Mä kyllä kaiken yritin
Olin parempi - luulin niin
Ja katseeni nostin kaukaisiin maisemiin
Nähnyt en mun askeleita
Tai lupauksiani hauraita
Kunnes todellisuuteen vihdoinkin heräsin
KUN PYSÄHDYN UUDESTAAN
JÄLKIÄNI MITTAAMAAN
NIIN JOUKOSTA SEITSEMÄN SYNNIN
EI PUUTU AINUTTAKAAN
JOSKUS YRITTÄÄ
KAIKEN MIELESTÄ HÄIVYTTÄÄ
MUTTA JOUKOSTA SEITSEMÄN SYNNIN
EI TEKEMÄTT' OO YHTÄKÄÄN
Kerro kuka meitä kuljettaa
Kuka meidän kehtoo keinuttaa
Kun me tyytyväisinä maailman sylissä nukutaan
Silmät kii on helpompaa
Ei tarvi itseensä kohdata
Ja tietää takaisin ei pääse vaikka tahtoisikin
KUINKA ON NYT
Sateinen syyskuu
Nurkkapöytä pienen kahvilan
Vaivoin sut edes tunnistan
Pitkästä aikaa
Siitä täytyy olla kauan
Minne suuntaan sun elämän tuulet puhaltaa?
KUINKA ON NYT
JOKO OLET LÖYTÄNYT
KYSYMYKSET VASTAUKSIIN
JOTKA SILLOIN TIEDETTIIN
KUINKA ON NYT
VIELÄKÖ OOT ETSINYT
AVARUUDEN ÄÄNIÄ
TAI SYYTÄ ELÄMÄÄN
Sä muistat kyllä
Kun lukion musiikintunnilla
Takapenkissä meidän kulttuuriporukka
Me silloin puitiin
Asioita joka suunnalta
Sovittiin jokainen etsii ehdotonta totuutta
Mitä meistä lopulta tulikaan
Siihen ei itse pysty vastaamaan
Toiset saa kultaa, toiset kunniaa
Useimmat ei kumpaakaan
KYYN*ELEET
Sun kasvoiltas voin lukee ettei kaikki hyvin oo
Vaikka niin väität
Tiedätkö että tahtoisin maailmasi kääntää oikein päin
Mutta se vaatii... mutta se jotain vaatii
TAAKSE NAURUN VOI PIILOTTAA KAHLEET
JA KYYNELEIDEN ALLE PEITTÄÄ KYYN ELEET
MUTTA VASTA TOTUUS VAPAUTTAA
JA KYYNELEET VOI VIHDOIN SIELUN PUHDISTAA
Ei meistä puhdas kukaan oo, tai edes yhtään parempi
Jos niin luulet
Mutta jos rakentaa on pakko huono purkaa
Mutta se vaatii... mutta se jotain vaatii
KOSKAAN ÄLÄ SYDÄNTÄSI
Ota minut kainaloon, pakoon pahaa maailmaa
Voimani on kadonneet niin kuin suuren taakan taa
Sano että joskus vielä kaikki hyvin on
että takaa viimeisen tumman pilven voi löytää auringon
... ja sä sanoit näin
KOSKAAN ÄLÄ SYDÄNTÄSI ANNA POIS, SE VÄÄRIN OIS
ÄLÄ PÄÄSTÄ HIIPUMAAN SUN TOIVOA, TAI SUN RAKKAUTTA
KOSKAAN ÄLÄ SYDÄNTÄSI ANNA POIS, SE VÄÄRIN OIS
ÄLÄ PÄÄSTÄ HIIPUMAAN SUN TOIVOA, TAI SINUN RAKKAUTTA
Katso mua silmiin, kun maailma romahtaa
Usko minuun, vaikken aina suhun pystyisi uskomaan
Pese kyyneleillä maa, että uutta kasvaa voi
Anna synnit anteeksi niin kuin synnitön antaa voi
... KUN SÄ HUOMAAT ETTÄ...
Juhlat ovat loppuneet
Ihmiset pois kadonneet
Mietit keskellä öisen kaupungin
Tämäkö on se mitä tahdoin
SÄ OOT MUN
Yhdessä me kuoltiin menneille
Synnyttiin yhteiseen elämään
Noustiin odotusten siiville
Jossa kaksi parhaansa yrittää
SÄ OLET MUN
MÄ OLEN SUN
JÄÄ LÄHELLENI, OOT KAIKKENI
SÄ OLET MUN
MÄ OLEN SUN
JÄÄ VIEREENI, SILMÄTERÄNI
JA ONNEMME SAA KASVAA
Ja kun on valot sitten sammuneet
Ja juhlijat pois lähteneet
Vasta silloin on juhlat alkaneet:
Edessä yhteiset askeleet
EN TAHDO MENETTÄÄ SINUA
Taas avattiin ne arkut jotka suljettiin
Ja sovittiin ettei niitä enää esiin kaiveta
Mutta mitä tapahtui meille
Kun toisistamme eksyttiin
Todellisuuden kylmään katuun
Molemmat kaaduttiin
MUISTATKO KUN HUUDETTIIN
BARRIKADEILTA JOILLA SEISOTTIIN
EN TAHDO MENETTÄÄ SINUA
TAI SEN PUISTON PENKISSÄ
SUN VIESTI NIMIMERKISSÄ:
"EN TAHDO MENETTÄÄ SINUA"
Ei voi ymmärtää
On turha yrittää selittää
Joki, joka meitä kuljetti
Ei virtaa enää
Onko poltettu jo sillat
Joiden yli kuljettiin
Onko pimeyteen kadonneet illat
Joiden varjoissa hehkuttiin
Takaa eilisen
Kaiuissa äänettömyyden
On sanat joita ei sanottu
Ne kertoisi kaiken
NAURAVA JUMALA
Ei kukaan palannut oo kertomaan
Ei kukaan tarkkaan tietää voi
Kun on aika
Tuonelan virta
Lautallani ylittää
ODOTAN LÖYTÄVÄNI HYMYILEVÄN KATSEEN
JOKA JÄÄN VIHDOIN SULATTAA
JA KUN KERRON MATKAN KAIKKI VAIHEET
EHKÄ JUMALAAKIN SILLOIN NAURATTAA
Vanha nainen istuu keinutuolissaan
Miettii tahtovansa pois
Lapsenlapsilleen
Siinä kertoo
Pilke silmäkulmassaan
ODOTAN LÖYTÄVÄNI HYMYILEVÄN KATSEEN
JOKA JÄÄN VIHDOIN SULATTAA
JA KUN KERRON ELÄMÄNI KAIKKI VAIHEET
EHKÄ JUMALAAKIN SILLOIN NAURATTAA
EESSÄ SILMIEN
Kaiut porttikäytävän peittyy musiikkiin
Juhlat kai jollakin on parvekkeella kaksion
Mä puran luurin vastaajaa, jossa selität sun tarinaa
Niin sä tiedät kun tarvitset, mä kuuntelen sun huolet
JOKAINEN KAATUU - JOKAINEN KASVAA
JOKAISELLE MEISTÄ AURINKO PAISTAA
JOSKUS LÄPI PILVIEN
JOKAINEN TUNTEE - JOKAINEN KULKEE
TIETTÖMÄLLÄ TIELLÄ EIKÄ EES HUOMAA
ETTÄ VASTAUS ON EESSÄ SILMIEN
Ympäristö vaikenee aamun tunteina
Meidän mietteet ilmaa halkaisee, muuten on hiljaista
Illalla kun poikkesit ja puhua halusit
Tiesin että sun arvet on syvemmät kuin luulet
Kaikki mitä puhuttiin
Kaikki mitä sanottiin
Kulminoituu noihin lauseisiin
LIIKAA
Ei, enää tahdo en
Elää kaivaten Sun luo
Kun vain estää vois
Elämän janon pois se juo
TAAS TÄÄ KAIPAUS VIILTÄÄ
SEINÄT SYDÄMEN
KAATAA HAAVEET HIEKKAAN
SUA LIIKAA TARVITSEN
- SUA LIIKAA TARVITSEN
Niin, vailla sanoja
Tunteen uhreina seisotaan
Varjot nielee auringon
Viimeisen valon
Tai miten vaan
|  |
