Minulleko? (1993)
1. Kulje mun kanssain
2. Ääni
3. Suonsilmä
4. Tästä kaikki alkaa
5. Taivas kuulee
6. Taivas
7. Sydämen puutarha
8. Näytelmä
9. Vuori
10. Ystävä
11. Lentämään
12. Hopeinen risti
13. Burnout
14. Kutsu minua
15. Alttarilla
Lyriikat
KULJE MUN KANSSAIN
Minä aamulla päälle puin
sitten aamun lehden luin
ja päiväni banaanilla aloitin
Arjen harmaus minut taas
sai hetkeksi istahtamaan
maton alle suuret ajatukset lakaisin
Taas sen niin selvästi tunnen
etten ole täydellinen
Siksi esitän tän toivomuksen
KULJE MUN KANSSAIN VAIKKA MUUT MINUT HYLKÄIS
OPETA ARVOIHIN SYVEMPIIN
KULJE MUN KANSSAIN VAIKKA TIE MINNE JOHTAIS
JOHDA MUT ARJEN AARTEISIIN
Ylös tuolistani nousin
ja avasin telkkarin
siellä ralliajaja teki ristinmerkin
Kummastellen katselin
kun tuo auto syöksyi kaiteisiin
ja mies jäi palavan auton liekkeihin
Jostain mieleeni nousi tarina
jalanjäljistä hiekkarannalla
Toivon että Sinä kuljet myös mun rinnalla
ÄÄNI
Aurinko horisonttiin laskee
Jokin sydäntäni vihlaisee
Taas tuo sama tunne
kuin niin usein ennenkin
Sieluni kaukaisuuteen kaipaa
Tuonne kauas jonnekin
Tyhjyys mielen täyttää
eessä suuren maailmankaikkeuden
ÄÄNEN JOSTAIN KUULEN
SE KUTSUU MINUA, SE MIELEN TÄYTTÄÄ
TUNNEN LÄMMÖN TUULEN
SE JOHTAA MINUA, SE TIETÄ NÄYTTÄÄ ETEENPÄIN
Joskus toivon että voisin
pimeyden verhoa raottaa
Silloin voisin tietää
minne oikein kaipaankaan
Elämäni ohitse kiitää
Joskus se hetkeks pysähtyy
SUONSILMÄ
Tätä elämää kuljetaan heikoilla jäillä
Monta katoaa soilla näillä
Moni suonsilmään uppoaa
Ei löydä kättä auttavaa
Maa altani petti
SUONSILMÄÄN, VAJOSIN
SUONSILMÄÄN, TÄYSIN HAJOSIN
Maa löysä jalkojeni alla velloi
Jalat polvia myöten mudassa kellui
Kunnes kovan kallion tavoitin
Ja taistelun suota vastaan voitin
Maa allani kesti
SUONSILMÄ, EI MINUA SAA
SUONSILMÄ, OLEN KALLIOLLA
Maa allani kesti
Kallio allani on risti
TÄSTÄ KAIKKI ALKAA
Siitä on aikaa, kun viimeksi tätä kirjaa luin
Nyt sen sisältöön syvennyn
Matkustan aikaan jolloin taivas ja maa kohtasivat
muodossa ristiinnaulitun
KUN HILJAA NOSTAN PÄÄN RISTIN EDESSÄNI NÄÄN
TIEDÄN KAIKKI TÄHÄN PÄÄTTYY
KUN RISTILLE HAPUILEN VERI PESEE SYDÄMEN
TIEDÄN TÄSTÄ KAIKKI ALKAA
Takaa vuosien ymmärrän tän suuren totuuden
joka maailmani muuttaa
Kerran kauan sitten kuolemalla voitettiin kuolema
että saamme elää
TAIVAS KUULEE
Sinä tulet mun luokseni
ja alat tarinaas kertoa
Kerrot eilisen haamuista
ja mielikuvista mustista
Minä sinua neuvoa yritän
minä horjuva kulkija
Ja rautalangasta vääntämällä
uskon perusteita taitella
Jos tahdot voimaa
silloin muista rukoilla
TAIVAS KUULEE, KUULEE JOS ON ASIAA
TAIVAS KUULEE, KUULEE HUUDA KOVEMPAA
Tämä aika nyrkillä nuijii
tappaa ajatuksen herkimmän
Se uskoasi vastaan sotii
ja antaa kommentin tyrmäävän
Silloin muista missä on voima
ja missä rohkeus
Voit siihen turvata aina
siis turhaan masennut
Niin pyydä voimaa
voimaa jaksaa eteenpäin
TAIVAS
Hiljainen metsä ja kesäinen tuuli
Auringon lämmön tunnen kasvoillani
Polvistun juureen tuon vanhan tammen
Kanssasi viettää tahdon iäisyyden
Etsiä tahdon Sun valtakuntaas
Ja hiljentyä eteen Sun suuruutes
Ristini painaa hartiallani
Kantaa sen tahdon vaikka tie minne veis
Taas kerran tunnen on lähellä taivas
Se sydämessä jokaisen lie
Sun valtakuntaas tahdon oi Herra
Löydettävä vain sinne on tie
SYDÄMEN PUUTARHA
Niin minä kuljen sydämen puutarhaan
Aurinko polttaa kasveja kuivan maan
Tämä kuivuus voi olla tappavaa
Sydämeni kohta on kuin erämaa
SIIS VIERAILE MUN SYDÄMESSÄIN
VIERAILE MUN SYDÄMESSÄIN
Taas minä kuljen sydämen puutarhaan
Toivon että Sinä kastelisit kuivan maan
Rakkaudella elvyttäisit kuolleita kasveja
Ja sydämen puutarha alkaisi kukkia
NÄYTELMÄ
On jo yö, en silti unta saa
Muistojen syli mua keinuttaa
Ei ole kylmä silti palelen
Talvi on tullut sisälle sydämeen
Yksinäinen kuu taivaalle kipuaa
Se valon kuvastasi heijastaa
Joskus kuulen yhä äänesi
Kaukana jossain huutaa nimeäni
MUISTATKO KUN YHDESSÄ KULJETTIIN
MAAILMA YMPÄRILLÄ PYSÄHTYI
ELÄMÄN TEATTERILLE NAURETTIIN
JA YHTEINEN NÄYTELMÄ KIRJOITETTIIN
Eri teille aika meidän johdatti
Silti sinun on osa sydäntäni
Katson ulos, suljen silmäni
Ja olen siinä hetken sun kanssasi
VUORI
Nuorena kuljin ympäri vuoren
ihaillen katsoin suuruutta sen
Silloin sen päätin ylöspäin lähden
vielä voitan sen suuruuden
VIELÄ TÄN VUOREN VALLOITAN
VAIKKA POLVILLANI JOS TÄYTYY
JA HUIPULLE LIPPUNI PYSTYTÄN
NIIN ETTÄ SE NÄKYY
Pelkoni vuoret uniini asti
minua vaivaa ja ahdistaa
Siks älä mee, tultasi tarvin
ja jonkun joka rakastaa
YSTÄVÄ
Miltä tuntuisi omistaa ystävä
joka aina kuuntelee
Miltä tuntuisi omistaa ystävä
joll'on aikaa jutella
jolle kaiken voi kertoa
joka selkäänsä käännä ei
johon luottaa voi
Sellaista ystävää on helppo rakastaa
Miltä tuntuisi omistaa ystävä
joka sellaisenaan sua rakastaa
joka osaa lohduttaa
joka parastas tahtoo
joka rinnallas kulkee
Olen löytänyt ystävän
Miltä tuntuisi omistaa ystävä
jolle kaikki on mahdollista
joka kuollut on puolestas
LENTÄMÄÄN
Aikansa kutakin sanotaan
Jokainen lähtee pois aikanaan
Kansi suljetaan, mustissa kuljetaan
Puhutaan kauniita, juodaan kahvia
FRENDIT TÄNNE JÄÄ
KUN PÄÄSEN LENTÄMÄÄN
Kun jalat nouse ei metriäkään
On aika lähteä lentämään
HOPEINEN RISTI
Mä kristitty oon, silti syntinen
ja syntiä teen kuin kuka tahansa
Se mut erottaa Jumalasta
kunnes valmis oon katumaan
HOPEINEN RISTI KAULALLAIN ROIKKUU
SIIHEN KERRAN TAAS TAKERRUN
AINUT TOIVO ON MINULLE TÄÄLLÄ
ETTÄ ARMO VOITTAA OIKEUDEN
Joskus epäilen voiko armahduksen
saada näin suuri syntinen
Tahdon vahvistaa uskoani Jumalaan
ja pitää uskosta kiinni loppuun asti
TYHJÄ RISTI TAIVASTA VASTEN
SUURIN MERKKI RAKKAUDEN
TAAS KUN MIETIN TÄTÄ SYNTIEN MÄÄRÄÄ
TUOTA ARMOA ANSAITSE EN
BURN OUT
Tää niitä päiviä on
kun on olo levoton
ja kaikki kaatuu päälle
Ja tuntuu siltä että
niskaan vaan kylmää vettä
tai ainakin pidän dayn breikin
Mua ahdistaa
kaikki mua tuijottaa
Nyt täytyy hommat lopettaa
muuten pinna palaa
Mutta vaikka seinät päälle kaatuis
silti sinuun mä luotan
JOS JALAT PETTÄÄ, NOSTA SYLIISI SUN
JOS MENEE METTÄÄN, TARTU KÄTEENI MUN
Huonoja päiviä tulee
ja niitä menee
Mutta sinä seisot mun vierelläin
ja ymmärrät mun burn outin
KUTSU MINUA
Minä ulkopuolelle jäin
ovi edestäni suljettiin
Kuulin hilpeätä naurua
tiesin sisällä juhlittiin
Silti odottamaan jäin
Lämpö ovenraosta hyväili
Silmät suljin ja unohdin
Oli kylmä, minä palelin
KUTSU MINUA, RAOTA OVEA
Sinä oven aukaisit
Sinä tunsit kaipuuni
Pyysit pöytääsi istumaan
leivän viinin kanssas jakamaan
ALTTARILLA
Olet lähelläin vaikka olen yksinäin
Sun tulesi syttyy sydämeen
Olen edessäs tartu kädestä
Ja johdata yli syvän veen
OO TAIVAS MEITÄ VARJELE
LASKE KÄTESI PÄÄLLEMME
POLTA SYDÄMEEMME MERKKISI
TAHDOMME KUULUA SUN LAUMAASI
Yhden kynttilän alttarille sytytän
Sulle luen rukouksen
Mua opeta päivä päivältä
Yhä syvemmälle sun rakkautees
Se mikä on tässä ja nyt
ei oo vielä käsistämme hävinnyt
Mutta kaikki mitä teet
jättää jäljen sun sydämeen
|  |
